Mukavuus syntyy epämukavuudessa!

20.4.2026

Mukavuus syntyy epämukavuudessa!

Improvisaation aloittamisen syitä voi olla monia, tässä muutama esimerkki:

saada itsevarmuutta esiintymiseen
Itsensä haastaminen
lisätä iloa elämään
uuden harrastuksen aloittaminen
kuuluminen yhteisöön

Joku saattaisi haluta aloittaa improvisaation tai ainakin kokeilla sitä, mutta pelkää, ettei ole tarpeeksi rohkea tai uskalla heittäytyä. Jos epäilijäkin lopulta uskaltaisi ottaa ensimmäisen askeleen improvisaatiota kohti, hän huomaisi pian että ”tätähän pystyy tehdä kuka vain, eikä tarvikaan osata etukäteen yhtään mitään tai olla hauska ja sanavalmis heittäytyjä!” Impron tekniikat opettavat - ilo ja hauskuus syntyvät itsestään yhdessä tekemisestä!

Ajan myötä mukaan tulee kuitenkin myös toinen ulottuvuus: kehittyminen. Ja usein huomataan, että kehitys ei etene pelkästään ajan myötä, vaan myös tavasta harjoitella.

Jossain vaiheessa tekeminen alkaa tuntua tutulta ja turvalliselta. Se on tärkeä vaihe ja samalla usein myös käännekohta.

Kehittyminen ei ole vain toistoa

Toisto tuo varmuutta. Se auttaa ymmärtämään perusperiaatteita ja tekee esiintymisestä sujuvampaa. Ilman sitä improvisaatio olisi jatkuvaa epävarmuutta. Siksi kokeneetkin improvisoijat toistavat edelleen alussa opittuja tekniikoita ja leikkejä.

Mutta pelkkä toisto ei vielä takaa kehittymistä.

Improvisaatio-opettaja Keith Johnstone on korostanut, että ihmisillä on luontainen taipumus valita turvallisia ratkaisuja ja välttää epäonnistumista. Lavalla tämä näkyy helposti siinä, että alamme toistaa toimivia kaavoja sen sijaan, että kokeilisimme jotain uutta.

Silloin improvisaatio voi alkaa tuntua sujuvalta – mutta samalla myös vähän muuttumattomalta.

Epämukavuus on hyvä asia ja moka on lahja!

Kehitys alkaa usein silloin, kun ei ole täysin varma mitä tapahtuu seuraavaksi.

Kun tekeminen tuntuu epävarmalta tai jopa hankalalta, juuri siinä kohdassa tapahtuu usein eniten oppimista.

Viola Spolin rakensi koko improvisaatiopedagogiikkansa ajatukselle, että oppiminen syntyy toiminnan kautta, ei valmiin osaamisen toistamisesta. Kun lopputulos ei ole ennalta tiedossa, esiintyjä joutuu oikeasti kuuntelemaan, reagoimaan ja tekemään valintoja hetkessä.

Epämukavuus ei siis ole merkki epäonnistumisesta, vaan usein merkki siitä, että oppimista tapahtuu!

KORTTELITEATTERIN KOLME TASOA:

Taso 1: Perusteiden harjoittelija
Taso 2: Kehittyvä improvisoija
Taso 3: Monipuolinen tekijä

Klikkaa tästä tarkemmat kuvaukset jokaisesta tasosta!